Markkinamyönteinen muutosvoima kestävän tulevaisuuden asialla
Vastuullisuus, valta ja vaikutus: Onko ESG:stä vihreän siirtymän ajuriksi?
VALO-hotellissa järjestetyssä Olea Think ry:n asiantuntijapaneelissa pohdittiin 7.5.2024. ESG:n eli organisaatioiden ekologisen, sosiaalisen ja hallintotavan vastuullisuuden merkitystä yksityisten ja julkisten rahavirtojen ohjaajana. Tapahtuman pääsponsorina toimi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA.
Ennen paneelikeskustelua kuultiin EVAn toimituspäällikkö Sami Metelisen avauspuheenvuoro ajatushautomoiden roolista yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Itsenäiset puolueellisesti riippumattomat ajatushautomot toimivat puolueiden ja muiden vaikuttajien välimaastossa osallistuen yhteiskunnalliseen keskusteluun nostamalla esiin tärkeiksi katsomiaan tavoitteita ja tarjoamalla keinoja niiden saavuttamiseksi. Riippumattomat ja poliittisesti puolueettomat ajatushautomot tarjoavat alustan yhdistävälle keskustelulle ja kriittiselle tutkimukselle, jonka pohjalta ne toimivat moottoreina tärkeille muutoksille.
Paneelin yhtenä teemana oli lainsäädännölliset velvoitteet, joihin syventyivät valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Milla Kouri, yritysvastuuasiantuntija Nicholas Wardi yritysvastuuverkosto Fibsistä sekä Suomen tilintarkastajien toiminnanjohtaja Sanna Alakare. Keskustelun aiheina olivat muun muassa EU:n taksonomia ja vuoden 2024 alussa voimaan tullut kestävyysraportointidirektiivi CSRD, joka velvoittaa suuria yrityksiä julkistamaan vuosittaisessa toimintakertomuksessaan vastuullisuuteen liittyviä vaikuttavuustietoja eurooppalaisen kestävyysstandardin ESRS:n mukaisesti. Yritysvastuuasiantuntija Wardi esitti yleisölle oheisen kestävyysraportoinnin aikajanan.
Neuvotteleva virkamies Kouri korosti, että viime kädessä lainsäädäntö on se keino, jolla yrityksiä voidaan voimakkaimmin ohjat; muut keinot eivät vaikuta yhtä laajassa mittakaavassa.
Keskusteltaessa EU-lainsäädäntöön vaikuttamisesta esiin nousi yhteisesti jaettu näkemys, että järjestelmällisellä ja resurssoidulla lobbaustyöllä saa äänensä kuuluviin päätöksenteossa. Kääntöpuolella kansalaisyhteiskunnan ja pienten toimijoiden mahdollisuudet tulla suoraan kuulluksi ovat paljon rajallisemmat. Vaikuttaminen tapahtuu pitkälti järjestöryhmittymien kautta, mutta myös yksittäiset kansalaiset voivat vaikuttaa esimerkiksi kulutusvalintojen kautta.
Toinen teema keskittyi yritystoiminnan rahoitukseen ja yhteiskunnallisiin sekä ekologisiin vaikutuksiin. Tarkastelun kohteena oli esimerkiksi se, miten yritysten raportointia tarkkailevat rahoittajat, kansalaisyhteiskunta, viranomaiset ja päätöksentekijät saavat oleellista, tasapuolista ja vertailukelpoista tietoa investoinneista. Asiantuntemusta aiheeseen toivat erityisasiantuntija Riku Lumiaro Ympäristökeskuksesta, YK:n nuorten ilmastodelegaatti Antti Regelin sekä vastuullisuusjohtaja Saara Mattero Ilmastorahastosta.
Mattero nosti esiin, miten ESG-kriteerit huomioidaan kansainvälisesti ja suomalaisessa sijoitustoiminnassa. Erot ovat huomattavia. Vastuullisuuteen liittyvä riskejä arvioi kansainvälisesti hieman yli kolmannes rahoitusalan toimijoista. Tämä näkyy konkreettisesti kriteeristössä ongelmallisiksi luokiteltujen liiketoimintojen poissulkemisena, kuten tupakan, alkoholin tai asekaupan. Kestävän kehityksen huomioivan rahoituksen osuus jääkin sitten kansainvälisesti 12 % tasolle, kun se suomalaisten toimijoiden keskuudessa on 82 %. Rahoituksen painotuksen siirtyessä enemmän ympäristövaikutuksiin maksimaalisen tuoton sijaan rahoittajien osuuksien putoaminen on ymmärrettävästi huomattavaa.
“Global sustainable investment review 2022”-raportin mukaan yhdysvaltalaiset sijoittajat ja rahoittajat ovat selvä poikkeama ESG-kriteeristöjen integroimisessa muihin mantereisiin nähden. Perinteinen voitontavoittelu kattaa 62 % rahoituksesta ja vastuuttomien sijoituskohteita poissulkevien osuus 14 %, kun taas Japanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sekä Kanadassa luvut ovat noin 30 %. Osuudet on avattu tarkemmin alla olevassa kuvaajassa. Eurooppalaisten toimijoiden kesken vastuullisuuskriteerit ovat laajemmin jaettuja ja rahoitusta ohjautuu määrällisesti enemmän vastuullisiin tai kestävän kehityksen huomioiviin kohteisiin.
Alakare esitti, että rahoituksen suuntaamisessa kestäviin kohteisiin tarvitaan standardoitua sijoittajainformaatiota samaan tapaan, kuin tilinpäätösinformaatiossa. Yhdenmukainen ja vertailukelpoinen raportointi, jonka ulkopuolinen riippumaton tilintarkastaja varmentaa, on se, johon kestävät sijoitus- ja rahoituspäätökset voi luotettavasti perustaa. EFRAG ja ISSB ovat organisaatioita, joilta löytyy pitkä kokemus tilinpäätösstandardien laatimisesta.
Lumiaro toi esiin luonnon monimuotoisuuden tärkeyden painottamalla, että luonnon ekosysteemit ovat usein hauraita ja monimuotoisuuden supistuttua sitä ei mahdollisesti voida koskaan palauttaa takaisin. Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on poikkeuksetta paikallinen asia, jonka huomioiminen vaatii paikallisalueen tuntemusta. Näin ollen yhteneväisen arviointikriteeristön luominen monimuotoisuuden varjeluun ei ole yhtä suoraviivaista, kuin esimerkiksi kasvihuonepäästöjen arviointi. Tämän takia se jää usein vähäisemmälle huomiolle. Yrityksien kiinnostus luonnon moninaisuutta kohtaan on kuitenkin huomattavasti lisääntynyt vuosien kuluessa, Lumiaro kertoo.
Regelin nosti esiin kansalaisyhteiskunnan roolin ja IPCC:n 2023 raportin. Raportin mukaan kasvihuonekaasupäästöjä tulisi laskea rajusti, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen. Tämä tarkoittaa laskua nykyisestä noin 55 gigatonnin hiilidioksidiekvivalentin vuosipäästöstä alle 20 gigatonniin vuoteen 2040 mennessä – noin 2,2 giga tonnin vuosittaista laskua. Regelinin mielestä ESG-asioihin liittyvät kriteerit ovat hyvä asia ja niistä kannattaa pitää kiinni, vaikka ne olisivatkin epätäydellisiä. Ympäristöllisiä kriteeristöjä tulee kehittää riittävästi päästövähennyksien toteuttamiseksi, mutta samalla muutokset eivät saa olla liian nopeita tai jyrkkiä, jotta yritysten toimintaympäristö säilyy ennakoitavana.
Paneelikeskustelun jälkeen keskusteltiin yleisökysymysten johdolla hiilitulleista, päästömaksuista ja päästökaupan laajentamisesta. Keskustelua syntyi myös viherpesusta, ympäristövaikutusarviointien laadullisuudesta ja luotettavuudesta. Mattero toi esiin, että vaikutusarviointien tekijöistä on puutetta ja arviointien tilauksilla voi olla monen kuukauden tai vuodenkin pituiset tilausjonot. Hiilidioksidipäästöjen laskenta on melko suoraviivasta, mutta hiilidioksidiekvivalenttien tai luonnon monimuotoisuuden huomioiminen on paljon vaikeampaa ja työläämpää. Eroavaisuutta on myös selvityksen laajuuksissa: koskeeko selvitys vain yrityksen suoran toiminnan vaikutuksia vai huomioiko se koko tuotantoketjun ja tuotteen elinkaaren?
Kiitos panelisteille asiantuntevasta vuoropuhelusta ja yleisölle hyvistä kysymyksistä ja jälkikeskusteluista!
Sami Metelinen, EVA:n toimituspäällikkö
Antti Regelin, YK:n nuorten ilmastodelegaatti
Milla Kouri, valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies
Nicholas Wardi, FIBS yritysvastuuverkoston vastuullisuusasiantuntija
Saara Mattero, Ilmastorahaston vastuullisuusjohtaja
Sanna Alakare, Suomen tilintarkastajien toiminnanjohtaja
Riku Lumiaro, Ympäristökeskuksen erityisasiantuntija
Ilari Lund, Kemian prosessitekniikan maisteriopiskelija Aalto-Yliopistosta.